Me Porvoon energialaiset –
Esittelemme kuluvan vuoden aikana nettisivustolla ja sosiaalisessa mediassa työntekijöitämme. Työssä viihdytään ja monella työsuhteet ovat olleet pitkiä. Työntekijöiden kertoman mukaan Porvoon Energiaa pidetään mieluisana työpaikkana ja koetaan olevan etuoikeus saada työskennellä omassa kotikaupungissa.
Ninni Ukkola-Suuronen on ainut työntekijä Porvoon Energiassa, jonka elämä liittyy energiayhtiöön jo vauvaikäisestä asti.
Hänen isovanhempansa Erik ja Maire Söderström asuivat silloisessa Porvoon Sähkölaitoksen pihapiiriin kuuluvassa kiinteistössä.
-Vaarini työskenteli laitoksella autonkuljettajana ja toimitti samalla talonmiehen virkaa. Mummuni oli kotona ja, kun siihen aikaan äitiyslomat olivat lyhyet, minut vietiin päivähoitoon hänelle, Ninni muistelee.
-Kun kouluikä alkoi niin aamuisin olin ensin mummulassa ja sieltä menin Myllymäen kouluun ja taas takaisin iltapäiväksi mummun luokse, hän naurahtaa.
-Siellä ovat olleet hoidossa myös pikkuveljeni ja serkkuni. Pihapiirissä pyöriessä tutustui laitoksen työntekijöihin.
-Vaarini, kun oli vanhan kansan mies, oli sitä mieltä, että ihmisiä pitää tervehtiä. Erityisesti edesmennyttä toimitusjohtajaa Åke Hällsteniä piti kohdella erityisen asiallisesti. Meille lapsille tuli sääntö, että silloin, kun Hällsten tulee pihalle niin ”katsotte suoraan silmiin, niiaatte ja tervehditte”.
Porvoon Sähkölaitoksen palvelukseen selkeä-ääninen ja reipas nuori nainen päätyi sijaisuuden kautta vuonna 1981.
-Ehdin käydä kaksi vuotta lukiota, kun sanoin vanhemmilleni etten halua enää jatkaa. Äitini pisti hanttiin ja sanoi, että koulu pitää käydä.
Onnenkantamoinen puuttui asiaan, sillä sähkölaitokselta vapautui lähetin äitiyslomasijaisuus, hän sai paikan ja sille tielle jäi.
-Lähettiajan jälkeen siirryin vaihteenhoitajaksi, jota tehtävää hoidinkin viime syksyyn asti, kunnes palvelu ulkoistettiin ja minä siirryin toimistosihteeriksi.
Ninni sukkuloi nyt keskustan palvelupisteen ja Tolkkisen väliä tarpeen mukaan.
Keskuksen työssään Ninni oli puhelinääni sähkölaitokselle ja siitä monien vaiheiden kautta muodostetulle nykyiselle Porvoon Energialle. Hän luki myös radiolle yhtiön mainokset.
Keskus oli ensimmäinen linkki, kun asiakkaat ottivat yhteyttä ja hänen selkeää ulosantiaan on kiitelty.
-Joskus saattoi olla puhelimen päässä kiukustunut asiakas. Mutta aika pian tilanne kuitenkin tasaantui. Kyllähän sen kiukun ymmärtää, jos on sähkökatko päällä tai sähkölasku on noussut, eikä tiedä mistä se johtuu.
Ninnille liikunta ja erityisesti voimistelu on tärkeää.
-Harrastin jo tyttökouluaikana voimistelua. Meillä oli voimistelunopettaja, joka ryhtyi pitämään iltaisin jumppakerhoa ja sinne minä etunenässä menin. Olin silloin 10-12-vuotias. Nykyään käyn jumpassa arkisin neljänä iltana viikossa. Viikonloppuisin pyrin ottamaan rennommin ja ulkoilen.
Porvoon Energiassa on ollut myös yhteinen aktiivinen naisliikuntaporukka.
-Se ydinporukka, joka silloin osallistui erinäisiin liikuntatapahtumiin, on jäänyt eläkkeelle tai siirtynyt muihin työpaikkoihin.
-Kävimme juoksutapahtumissa, kuten Tammisaaren Kanonloppetissa ja Virossa Maj -juoksussa.
Työssään Ninni sanoo parasta olleen asiakaskontaktit.
-Minulta saatettiin kysyä ihan mitä vaan, vaikka se ei edes liittynyt millään tavalla alaan.
Hän kertoo olevan itse parhaimmillaan perheensä kanssa.
-Minulla on kolme aikuista lasta ja kolme lapsenlasta 5 ja 2,5-vuotiaat sekä 10 kuukauden ikäinen.
-Haluan olla mukana heidän elämässään, tukea heitä ja olla avuksi. Kun olemme mieheni kanssa viikon tai pari lomareissulla tulee jo pikkuisia ikävä.
Ninnin motto elämässään on: Jos itse olet positiivinen heijastuu se ympäristöösi, kun taas negatiivisuudella ruokit negatiivisuutta.
Ninni Ukkola-Suurosen elämä liittyy energiayhtiöön jo vauvaikäisestä asti.