Me Porvoon energialaiset –
Esittelemme kuluvan vuoden aikana nettisivustolla ja sosiaalisessa mediassa työntekijöitämme. Työssä viihdytään ja monella työsuhteet ovat olleet pitkiä. Työntekijöiden kertoman mukaan Porvoon Energiaa pidetään mieluisana työpaikkana ja koetaan olevan etuoikeus saada työskennellä omassa kotikaupungissa.
Tradenomi Iida Willström (23 v.) työskentelee Porvoon Energian laskutuksessa. Hän tuli taloon reilu vuosi sitten.
Iida toteaa saaneensa uuden työpaikan myötä kuin uuden koulutuksen, sen verran erilainen energia-ala on.
-Kun tulin tehtävääni en ymmärtänyt tästä alasta yhtään mitään. Olen joutunut opettelemaan kaiken alusta alkaen.
Iida sanoo, että pääsääntöisesti asiakkaat ovat olleet kivoja.
-Talvella, kun on kova pakkanen lämmityskulut nousevat. Se herättää kyselyä, mutta onneksi asiakkaat ymmärtävät tilanteen.
-Aina kuitenkin löytyy syy. Joskus voi olla, ettei laskuttaminen onnistu, jolloin haetaan vikaa mittarista. Yleensä se selviää tai mennään vaihtamaan mittari.
Mutta ei hätää. Iida ei pienistä hätkähdä, vaan sanookin olevansa parhaimmillaan pieneen paineen alla.
-Silloin minulla on sopivasti tsemppiä päällä, hän naurahtaa.
Parhaana hän pitkääkin työssään ongelmien ratkaisemista.
-Kun on ollut paha ongelma ja sen on ratkaissut, tulee siitä voittajafiilis.
Iida asuu lapsuudenkaupungissaan Loviisassa. Hän harrastaa ratsastusta ja erilaisia ulkoilulajeja.
-Välillä käyn hiihtämässä ja luistelemassa, ryhmäliikuntatunneilla spinningissä ja intervallissa.
Parhaimmiksi asioiksi elämässään hän sanoo läheiset ja oma eestinhevonen nimeltä Arm.
-Se on tallilla Loviisassa. Sen kanssa touhuaminen on kivaa. Arm on niin positiivinen, ei turhia kiukuttele.
-Ulkopuolista se vierastaa ja on huono antamaan ottaa itsensä kiinni, mutta kun joku perheenjäsenistä on paikalla se on ihan toisenlainen.
Iidan motto: Elämä on epävarmaa, joten syö ne suklaat, osta se laukku ja elä tätä päivää rintarottingilla! Miksei voisi lähteä matkalle tai ostaa sitä laukkua, eikä siirtää niitä!
Iida Willströmin parhaimmat asiat elämässä ovat läheiset ja oma eestinhevonen nimeltä Arm.
Teksti ja kuva: Maarit Gabrielsson