Kilpaurheilija Sara Kuivisto elää unelmaansa

Suurin osa porvoolaisista tuntee Sara Kuiviston menestyksekkäänä juoksijana, mutta millainen kilpajuoksija on ihmisenä?

Sara Kuivisto huokuu itsevarmuutta, ominaisuutta, jota vaaditaan, kun kilpaillaan maailman huippujen tasolla. “Olen tosi vaativa ja kunnianhimoinen. Vaadin itseltäni paljon”, hän toteaa.

“En tyydy pelkästään hyvään suoritukseen, vaan haluan vieläkin parempaa. Jokaisen harjoituksenkin teen niin hyvin kuin pystyn, keskityn ja teen huolella kaikki pikku asiatkin”.

Hän lisää, että urheilijan pitää olla itsekäs ja luottaa itseensä. “Kaikki menee urheilun pillin mukaan”. Se on Saran mukaan vaatinut hänen lähipiiriltään, vanhemmiltaan ja siskoltaan joustavuutta, jotta he ovat jaksaneet tukea häntä niin henkisesti kuin fyysisesti. “Täytyy nostaa heille hattua”.

Periksiantamattomuuden ominaisuuden hän sanoo olevan kodin perintöä. “Töitä on pitänyt myös aina tehdä. Ei ole auttanut sohvalla makoilla”.

Juoksu tuli Saran elämään jo lapsuudessa.

“Koulussa olin hyvä liikunnassa, paitsi joukkuelajeissa, jotka eivät olleet minun vahvuuteni. Olen enemmänkin sellainen yksinäinen susi”.

Hän harjoittelee pääsääntöisesti Porvoossa, kaksi kertaa päivässä aamuin-illoin. Harjoittelu on monipuolista laidasta laitaan eri nopeuksia, kestävyys-, voima- sekä rataharjoittelua.

“Porvoossa on hyvät maastot, rantatiet, Kokonniemi, hiekkatiet ja pururadat. Kyllä niitä tulee kierrettyä ahkeraan”.

Sara sanoo olevansa ratajuoksija ja tarvitsevansa harjoittelussa tasaista ja hyvää baanaa.

“En tykkää rämpiä epätasaisessa maastossa. Juoksen mieluummin hiekalla, se säästää myös jalkoja. Se mikä meiltä puuttuu, on sisäurheiluhalli. Siihen pitäisi kyllä satsata. Yleisurheilu kuuluu kuitenkin niin sanottuihin päälajeihin jalkapallon ja jääkiekon lisäksi”.

Seuraavat kilpailut, joihin hän tähtää ovat MM-hallikisat Serbiassa ja SM-hallikisat Suomessa.
Tokion Olympialaisia hän pitää ehdottomasti tähän asti vaativimpana kilpailuna elämässään.

“Neljä kertaa siellä juostiin ja joka kerta piti ladata itsensä täyteen iskuun. Se vaati minulta paljon ja eniten olen ylpeä juuri siitä, että sain kasattua itseni aina niin vahvana uudelleen viivalle”.

Jotta kilpaurheilija voi treenata, vaatii se taloudellista tukea.

“Perheeni on tukenut minua taloudellisesti ja menestyksen myötä on tullut sponsoreita, paikallisesti muun muassa Porvoon kaupunki ja Porvoon Energia”.

Hän toteaa urheilijan alun olevan aika kivinen.

“Alkuvaiheessa, kun pitäisi tehdä hirveästi hommia tuloksien eteen, on vielä nimetön, jolloin on vaikea saada taloudellista tukea. Mutta se polku pitää kaikkien koluta”.

Ari Suhonen on valmentanut Saraa 10 vuotta ja valmentajan osuutta menestyksessä hän pitääkin merkittävänä.

“Kemioiden täytyy ehdottomasti pelata. Syksyllä meillä on parin viikon loma, ja jos sitä ei lasketa, olemme vuoden jokaisena päivänä tekemisissä toistemme kanssa”.

Teksti: Maarit Gabrielsson
Kuvat: Anette Sundström

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Porvoon Energian asiakaslehdessä 2/2021.