Annastiina Levola lukeutuu uusimpiin Porvoon energialaisiin.
Hän aloitti viime marraskuussa vastuullisuusasiantuntijana yhtiön kehitystiimissä. Sitä ennen hän teki töitä helsinkiläisessä vastuullisuuden konsulttitoimistossa.
Annastiina kertoo, että Porvoon Energia on panostanut vastuullisuuteen jo pitkään.
– Minut on palkattu sen takia, että tuon vastuullisuusasioita yhteen, vien niitä järjestelmällisesti eteenpäin ja raportoin siitä yhtiölle.
Hän tähdentää, että energia-alalla kiinnostavaa ja merkityksellistä on erityisesti sen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä (uusiutuva energia) sekä yhteiskunnallinen merkittävyys kriittisen infran toimivuuden mahdollistamisessa.
Annastiina työskentelee noin puolet ajasta Tolkkisten toimistolla ja puolet etänä.
– Hybridimalli toimii minulle. Tehtäväni tällä hetkellä on pitkälti keskittyä kirjallisen aineiston tuottamiseen. Koen, että pystyn sitä hyvin kotona tekemään.
– Ja toisaalta on ihanaa, että voi tulla toimistolle tapaamaan ihmisiä sekä oppimaan heiltä.
Annastiina Levola haluaa elämänsä aikana pyrkiä tekemään oman osuutensa, jotta tulevilla sukupolvillakin olisi elinkelpoinen maapallo.
ASUU: Porvoossa, asunut myös Saksassa ja Englannissa
SYNTYNYT: vuonna 1988 Virolahdella
VIETTÄNYT LAPSUUTENSA: Virolahdella
TUTKINTO: kauppatieteiden maisteri KTM, pääaineena yritysten ympäristöjohtamista Jyväskylän kauppakorkeakoulussa
PERHE: puoliso ja kaksi lasta
EDELLISET TYÖPAIKAT: vastuullisuusasiantuntija, projektipäällikkö johdon konsultoinnin ja koulutuksen alalla, mm. Hankenilla
Porvoon Energian arvot ovat ”yhdessä, avoimesti, arvostaen” ja Annastiina katsoo, että ne toteutuvat mukavasti työn arjessa.
– Arvostan erityisesti työpaikan välitöntä ilmapiiriä, jossa saa olla oma itsensä.
– Jokainen yrityskulttuuri on yleensä vähän erilainen.
Hän antaa kiitosta työyhteisölleen.
– Työkaverit ovat mukavia ja fiksuja, oman alansa ammattilaisia. Lähimmät työkaverit minulla ovat tämänhetkisen projektini puitteissa kehityspäällikkö Jukka Rouhiainen, talousjohtaja Anu Kiviniemi ja toimitusjohtaja Måns Holmberg.
Parasta Annastiina sanoo olevan työn monipuolisuus, uuden oppiminen ja soveltaminen sekä yhteistyö eri sidosryhmien kanssa.
– Työssäni tutkin ja dokumentoin konsernin vastuullisuutta niin ympäristön, ihmisten ja yhteiskunnan kuin liiketoiminnankin näkökulmista.
Hänelle on tärkeää päästä haastamaan omaa ajattelua ja tuoda esiin asioiden eri näkökulmia sekä uusia kehitysaihioita.
– Koen, että olen juuri siinä työssä, jota haluan tehdä. Olen kiinnostunut ympäristöstä, ilmastosta, vastuullisuudesta ja ylipäätään ihmiskunnasta.
– Vastuullisuus on laaja alue. Sen alla on paljon tutkittavaa. Tämä on loputon aarreaitta oppia ja kyseenalaistaa monia käsityksiä ja kehittyä ihmisenä.
Maailma ja vastuullisuus menevät eteenpäin.
– Se on varma, että maailma on erilainen 10 vuoden päästä.
Annastiina sanoo, että hän haluaa elämänsä aikana pyrkiä tekemään oman osuutensa, jotta tulevilla sukupolvillakin olisi elinkelpoinen maapallo.
Siihen tässä pyritään.
– Tämänhetkinen työni on minulle kutsumusammatti. Työn sisältö motivoi minua. Olen aika syvällinen pohdiskelija, ja se on varmaan minut tämän työn ääreen tuonutkin.
– Tiedostan kuitenkin, että yksi ihminen ei ehdi tehdä määräänsä enempää. Mutta ainakin pitää pyrkiä tekemään ja kehittämään asioita pitkällä tähtäimellä.
Annastiina haluaa tietoisesti lisätä elämään enemmän keveyttä, iloa ja naurua epävarman maailmanmenon vastapainoksi.
– Synkistely ei vie eteenpäin, vaan toiminta vie. Ja se, että kokee merkityksellisyyttä.
Annastiina sanoo, että määrätietoisuus ja samaan aikaan empaattisuus ovat hänen vahvuuksiaan.
– Mutta toisaalta ne eivät ole aina niin positiivisia ominaisuuksia, hän naurahtaa.
Hän kertoo kodistaan tulleen käytännönläheinen lähestymistapa asioihin. Hän on kasvanut maaseudulla, maalaistalossa, perheen nuorimpana kolmen isoveljen kanssa.
– Maaseudulla asuminen on ehkä kehittänyt minun ajatteluani ja luovuutta sekä käytännön ratkaisukeskeisyyttä. Ei ole ollut aina valmiita kaavoja, miten toimia.
– Eläinten parissa oleminen on taas varmasti kehittänyt empatiakykyäni.
Synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus. Siihen sisältyy myös ajatus, että jos on riskejä, on myös mahdollisuuksia.
Juuriltaan maatalon tyttö rakastaa puutarha- ja pihahommia.
– Porvooseen muutettuani pääsin vihdoin perustamaan kasvimaan takapihalle, aiemmin olin palstaviljelijä.
– Mieheni kasasi meille viime kesänä kasvihuoneen tomaatteja ja kurkkuja varten.
Hyötyviljely on valtavan palkitsevaa, mutta tokihan myös kukista on paljon iloa niin meille ihmisille kuin pörriäisillekin.
– Lapsuudenkodissani viljeltiin maata ja lypsettiin lehmiä. Sieltä on tullut perintönä arvostus lähiruokaan.
– Saa työntää kädet multaan ja opettaa myös omille lapsilleen, miten kivaa se on.
– Olen joogannut puolet elämästäni ja toivon, että jatkan lajin parissa vielä mummonakin. Joogaan fyysisesti ryhmässä ja itsekseni kotona.
– Kun tekee tällaista työtä, jooga rauhoittaa sopivasti ajatusten virtaa.
Jotta liikuntaharrastus ei olisi yksipuolista Annastiina pyöräilee usein työmatkat.
– Aloitan lihaskuntoharjoittelun aina uudelleen tasaisin väliajoin. Mieheni laittoi meille pienen kuntosalin autotalliin, jotta siirtymiin ei menisi aikaa.
Tärkeintä Annastiinalle ovat perhe ja läheiset ihmiset.
– Tärkeää on myös elää omien arvojen näköistä elämää ja uskaltaa kääntää kurssia, jos joku mättää.
Parhainta vastuullisuusasiantuntijalle on, kun perhe suuntaa sunnuntaisin metsään luontoretkelle.
– Uusina porvoolaisina tutustutaan eri luontopaikkoihin, kävellen ja pyöräillen.
_ _ _
Teksti: Maarit Gabrielsson
Kuva: Annastiina Levolan kotialbumi