Pintaa syvemmälle menee kirjaimellisesti porvoolainen dokumentaristi Petteri Saario

Porvoolaisen dokumentintekijän Petteri Saarion luontoaiheiset dokumenttisarjat ja -elokuvat tuovat katsojien nähtäviksi paikkoja, joihin monellakaan meistä ei ole mahdollisuus itse päästä sekä tietoa, jota saa vain menemällä luonnossa ”pintaa syvemmälle”.

Petteri Saario on kuvannut mantereilla ja vesistöissä sekä dokumentoinut ihmisten elämää erilaisissa olosuhteissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

“Kaikki ovat olleet omalla tavalla hienoja projekteja ja rakkaita minulle”, hän toteaa. “Joka kerta, kun kuvaa vaikkapa norppaa, on se hieno fiilis. Tai, kun makaa vedenpinnan alla ja heilauttaa vähän kättään, saattaa ahvenparvi tulla ympärille pyörimään ja ihmettelemään. Ne ovat leikkisiä kaloja, ja niiden kanssa on kiva kommunikoida.”

Omat haasteensa kuvaamiseen tuovat Saarion mukaan koskessa nousevat kalat. Villieläinten kuten karhujen kuvaaminen Suomessa ei ole häntä pelottanut, vaikka on niitä lähelle päässytkin.

“Afrikassa sain aivomalarian, kun kuvasin yöllä sammakoita ja matelijoita.”

Saario muistelee, miten hän on kuvausryhmänsä kanssa ollut pari kertaa merihädässä kuvausreissuilla Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Molemmilla kerroilla kovassa myrskyssä vene hajosi ja meripelastajat tulivat apuun.

Norpan suojelu ja uudet projektit

Parhaillaan Saario työstää dokumenttielokuvaa ”Operaatio Norppa”, joka kertoo saimaannorpasta ja sen suojelusta.

“Se on useita vuosia kestänyt projekti ja jatkuu vieläkin. Dokumentti kertoo, miten ilmastonmuutos uhkaa norppia, kun ei ole lunta, johon tehdä pesä. Ihminen tulee avuksi. Kolataan lumikasoja, joihin norppa tekee pesän. Mikäli ei ole lunta ollenkaan, tehdään keinopesiä. Tämä on maailmanluokan uraauurtavaa työtä, jota Suomessa tehdään, jotta erittäin uhanalainen saimaannorppa pärjäisi luonnossamme jatkossakin.”

Uusista projekteista Saario kertoo TV1:ssä ja Areenassa esitettävästä sarjasta ”Rakkaudesta villieläimiin”. Sarja kertoo ihmisistä, jotka auttavat loukkaantuneita ja orvoksi jääneitä villieläimiä.

Saariolla on myös juuri valmistumassa monen vuoden projekti ”Revontulten räppäri”, joka on nuorille suunnattu elokuva ja kertoo 18-vuotiaasta Mihkku Laitista, joka on poromies ja räp-muusikko Utsjoelta. Elokuva tulee kevättalvella elokuvateattereihin ja televisioon myöhemmin.

“Nämä kaikki ovat pitkiä hankkeita ja uusia suunnitellaan koko ajan. Tässä työssä oleellista on pitkäjänteisyys, kun projektit ovat pitkäkestoisia.”

Petteri Saario

SYNTYNYT: Lahdessa vuonna 1961.
ASUU: Porvoossa.
JOHTAA: tuotantoyhtiö DocArtia.
TYÖ: ohjaa, kuvaa, tuottaa, käsikirjoittaa ja leikkaa dokumentteja, dokumenttisarjoja ja
-elokuvia. Kuvannut ja ohjannut yli 20 dokumenttielokuvaa ja toistakymmentä dokumenttisarjaa.

“Ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, mutta voimme sopeutua siihen ja yrittää jarruttaa sitä jossain määrin. Ja siinä energialla on keskeinen rooli.”

Luonto ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on edennyt nopeammin kuin pahimmat skenaariot ovat ennustaneet.

“Muutoksen nopea eteneminen on yllättänyt tutkijat, viranomaiset ja jopa kansalaisjärjestöt. Täällä pohjoisen alueella ilmastonmuutos kiihtyy vielä keskimääräistä nopeammin. Huippuvuorilla jäätiköt sulavat. Se on alue, joka on keskellä ei mitään. Siitä seuraava on suunnilleen pohjoisnapa”, Saario huomauttaa.

Maapallolla ei valitettavasti ole paikkaa, joka olisi välttynyt ihmisen toiminnalta ja sen vaikutuksilta.

“Kuvasin siellä yli 10 vuotta sitten alueella, jossa ihminen ei ollut juurikaan käynyt, mutta silti ihmisen vaikutus näkyi. Merivirrat olivat tuoneet rantaan muovijätettä ja Siperian hakkuutyömailta tukkeja.”

Saario toteaa, että maapallolla ei valitettavasti ole paikkaa, joka olisi välttynyt ihmisen toiminnalta ja sen vaikutuksilta.

“Ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, mutta voimme sopeutua siihen ja yrittää jarruttaa sitä jossain määrin. Ja siinä energialla on keskeinen rooli. Kun energiaa tarvitaan, tuotetaan se siten, ettei se lisää ilmastonmuutosta. Ehkä vielä tärkeämpää ja oleellisempaa on, että opimme elämään käyttämättä niin paljon energiaa kuin nyt käytämme. Siihen meidän pitäisi satsata.”

Jos Saariolla olisi taikasauva, hän esittäisi toiveen haltijalle:

“Haluaisin jättää tuleville sukupolville sellaisen maapallon, jolla ihminen voisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa, eikä sitä riistää. Siihen on aika paljon matkaa. Tuskin me siihen minun elinaikanani päästään.”