Ajassa elävä energiasektori
Ilmastonmuutokseen heräämisen myötä moni energiantuotantoon liittyvä uskomus on lentänyt romukoppaan: hiilestä voidaan luopua, ja Suomi on varteenotettava kohde niin tuuli- kuin aurinkovoimalle.
Energiasektorilla on tultu pitkälle yli 30 vuoden takaisesta Kioton sopimuksesta. Fossiilisista polttoaineista luopuminen, mikä tuolloin näytti haastavalta ja kalliilta, on käytännössä jo totta: Suomessa enää alle 5 prosenttia sähköstä tuotetaan niin, että tuotannosta syntyy päästöjä. Uusiutuvat tuotantomuodot ovat saaneet kiitettävästi jalansijaa: yksi Euroopan suurimmista tuulipuistoista rakennetaan Suomeen ja maassamme tehdään myös kannattavia aurinkoenergiainvestointeja.
– Käsitykseni on, että fossiilisten polttoaineiden käyttö Suomessa päättyy ennen vuotta 2050, ja kyllä se taustalla oleva tavoite on, että tulevaisuudessa voitaisiin tehdä kaikkia niitä asioita, mitä nytkin, mutta fossiilittomasti. Eikä se näytä enää mitenkään mahdottomalta, Climate Leadership Coalition ry, CLC:n, toimitusjohtaja Tuuli Kaskinen visioi.
Murroksen taustalla on erityisesti päästöhinnoittelu, joka on ajanut muutosta kohti puhtaita ratkaisuja. Samaan aikaan on tapahtunut merkittävää teknologista kehitystä.
CLC:n toimitusjohtaja Tuuli Kaskinen.
Kasvava energiantarve
Energiasektorin päästöt ovat laskeneet Suomessa nopeasti. Samaan aikaan liikenteessä ja teollisuuden prosesseissa syntyy edelleen merkittävästi päästöjä. Toinen käsillä oleva haaste on kasvava energiantarve.
– Meidän pitäisi tuplata sähköntuotanto, koska sähkö on se tapa, jolla prosesseja pystytään vähähiilistämään. Esimerkiksi liikenteen sähköistäminen on isossa roolissa, ja sen rinnalla teollisuuden prosessit. Puhtaan sähkön tuotannon kasvattamisessa on kaikilla suomalaisilla energiayhtiöillä roolinsa, Kaskinen toteaa.
Energiainvestointeja on suuntautumassa etenkin tuulivoimaan, mutta myös aurinkovoimaan ja pienydinvoimaan. Energiayhtiö Helen on maalaillut, että heidän pienydinvoimalansa voisi olla toiminnassa jo 2030-luvun alkupuolella. Perinteisemmän ydinvoiman osalta tilanne on monimutkaisempi: näin suuren kokoluokan hanke ei onnistu pelkästään kaupallisten toimijoiden voimin.
– Aika paljon riippuu myös siitä, kuinka nopeasti ja missä laajuudessa erilaiset akut saadaan aktiiviseksi osaksi energiajärjestelmää, eli kuinka nopeasti sinne saadaan sellainen älykkyys, että akut alkavat purkaa itseään ja myydä sähköä verkkoon, kun tietty hintaraja ylittyy.
Globaalia vaikuttavuutta
Tällä hetkellä erityisesti pohjoismainen energiateollisuus on hyvinkin keskeinen ilmastotoimien eteenpäin viejä, ja ollut ehdottamassa jopa tiukempia kuin 90 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2040 mennessä. Koska meillä on osaaminen ja prosessit kunnossa, sektorin toimijoilla on sijansa globaalin ilmastokriisin ratkaisemisessa.
– Tyypillisesti suomalaiset energiayhtiöt ovat hoitaneet energiantuotantoa tietyillä alueilla tietylle joukolle tehtävänä tuottaa kohtuuhintaista, päästötöntä ja jatkuvasti saatavilla olevaa häiriövapaata sähköä ja lämpöä. Mutta meillä ei ole perinteisesti ajateltu siten, että myydäänpä nämä loistavat ratkaisut kansainvälisesti. Totta kai siellä on taustalla se, että iso osa energiayhtiöistä on julkisessa omistuksessa, mutta sektoria voisi vähän haastaakin, koska meillä todella on ratkaisuja, joille on kysyntää, ja joita kannattaisi viedä ulkomaille, Kaskinen painottaa.
– Esimerkkiä voitaisiin katsoa Tanskasta, missä on enemmän teknologiatoimittajia, jotka ovat rakentaneet Tanskan energianviennin mallia. Esimerkiksi lämpövarastot ja teollisuuden kanssa tehtävät integraatiot ovat globaalilla tasolla merkittäviä innovaatioita.
– Porvoon Energia on pitkään satsannut päästöjen vähentämiseen ja uuden hiilidioksidipäästöttömän tuotannon lisäämiseen. Paikallisena toimijana olemme lähinnä pysyneet kotimaassa, mutta olemme viimeisen reilun 10 vuoden aikana myös suunnanneet Norjaan, jossa olemme Suomen Voiman kautta omistajana kahdeksassa pienvesivoimalassa, sanoo Porvoon Energian toimitusjohtaja Måns Holmberg.
Vetytalous tulee – vai tuleeko?
Vetytaloudesta on povattu energiasektorin mullistajaa. Kovin into vetyhankkeiden edistämiseen näyttää kuitenkin laantuneen.
– Nykytilaan löytyy oikeastaan useampia syitä. Ensimmäinen on se, että puhtaan vedyn hinta ei ole laskenut tarpeeksi nopeasti. Toinen on energiantuotannon pullonkaula, eli uutta energiantuotantoa tulisi saada merkittävästi lisää, jotta puhtaalla sähköllä voitaisiin tehdä vihreää vetyä. Sitten pitäisi olla vielä kysyntää, eli tarvitaan esimerkiksi vihreän teräksen tuotantolaitoksia, jotka vetyä sitten suuressa mittakaavassa käyttäisivät.
– Vasta, kun tulonmuodostus on kaikille näille arvoketjun palasille järkevää, vedystä tulee ns. ”uusi normaali” esimerkiksi teollisuudessa, Tuuli Kaskinen taustoittaa.
– Vaikutusta on myös sillä, että sähköautojen hinta on kehittynyt myönteisesti sen verran nopeasti, että näyttää, että se on se voittava teknologia. Mutta on vedyn osalta kysymys turvallisuudestakin. Vedyn pitäminen tankissaan on vielä toistaiseksi sen verran kallis operaatio, että sitä ei yksityisautotasolla välttämättä kannata tehdä. Mutta vetyä kyllä varmasti tarvitaan raskaassa liikenteessä ja logistiikassa.
Teksti: Nita Torni
Kuvat: Unsplash, Ella Kaasinen
Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Porvoon Energian asiakaslehdessä 2/2025.
Lue myös:
19.01.2026
Kolumni: Riittääkö sähkö, kun datan nälkä kasvaa?
Vaikka otsikoihin nouseekin huoli lisääntyvästä sähkönkulutuksesta, erityisesti data..
11.01.2026
Kolumni: Kestävämpää elämäntapaa etsimässä
Yhä useammat ihmiset haluavat turvata tulevaisuutta ja vaalia hyvinvointia etsimällä ke..