Siirry sisältöön

Mennään metsään!

Metsäkylvyllä positiivinen vaikutus hyvinvointiin

Porvoolainen ympäristösuunnittelija, ympäristöpsykologian asiantuntija Sara Malve-Ahlroth on perehtynyt perinteiseen japanilaiseen Shinrin-Yoku*-metsäkylpymenetelmään, joka on kehitetty Japanissa 1980-luvulla tukemaan ihmisten terveyttä.

“Todettiin, että metsäkylvyillä eli terapeuttisilla kävelyretkillä luonnossa on positiivinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Toisaalta tavoitteena on samalla löytää syvempi yhteys luonnon ja ihmisen välillä”, kertoo ympäristösuunnittelija, ympäristöpsykologian asiantuntija Sara Malve-Ahlroth.

“Ajatuksena on vastavuoroisuus. Ensin aloitetaan hidastamisesta ja pysähtymisestä. Sen jälkeen havainnoidaan ympäristöä aisteilla ja kuunnellaan hetken aikaa, sekä havainnoidaan omaa kehoa ja mielenliikkeitä. Voimaannuttava osa on, kun lopussa jaetaan kokemuksia ja ajatuksia toisille. Riippumatta säästä, aina voi havainnoida jotakin. Ei tule tylsää, kun lähtee luontoon.”

Haihtuvia yhdisteitä

Sara toteaa, että luonnon tarjoaman fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäksi voidaan puhua myös sosiaalisesta ja eksistentiaalisesta hyvinvoinnista – esimerkiksi siitä, miten löytää elämän merkitys.

“Luonnossa voi löytää oivalluksia omaan elämään, ja ettei mikään ole pysyvää. Eri vuodenaikoina luontoa seuraamalla voi oppia hyväksymään esimerkiksi vaikeitakin asioita omassa elämässä, mitkä sillä hetkellä puhuttavat. Luonto ei toimi tuomarina. Metsäilmaa hengittelemällä on mahdollista saada fyysisesti hyvää oloa”, Sara jatkaa.

 *Shinrin tarkoittaa metsää
ja Yoku kylpyä.

“Japanissa on tutkittu fytonsideja eli metsien puista ilmaan haihtuvia yhdisteitä. Metsissä on vähemmän ilmansaasteita kuin kaupunkimiljöössä. Metsäilmassa oleva kasvien ja puiden haihduttama kosteus tekee myös hengitysteille hyvää.”

Räätälöidyt hyvinvointihetket

Päivätyönsä ohella Sara on tehnyt myös sivuprojekteja, kuten hyvinvointipolkuja lähiöihin, sekä räätälöityjä hyvinvointiretkiä yrityksille ja yhdistyksille.

“Mennään metsään, opetellaan rauhoittumisen ja pysähtymisen aistiharjoituksia. Harjoitellaan kävelemään hitaasti sekä kuunnellaan ja aistitaan luontoa. ‘Kiitollisuusharjoituksilla’ löytää omaan elämään erilaisia näkökulmia.”

Luonnon löytäminen

Sara tähdentää, että luonnon löytäminen alkaa jo alkutaipaleelta eli lapsuudesta.

“Sen takia olisi hyvin tärkeä saada jo siinä vaiheessa vahva kokemus luonnosta ja luonnossa olemisesta. Mutta toki myöhemminkin se on mahdollista. Olen kuullut aikuisiän hyvinkin kääntymyksellisistä hetkistä, vaikka henkilö ei aiemmin olisi kokenut luontoa tärkeäksi. Aaltojen pauhu, puiden humina, räiskyvät revontulet, ääretön lumivalkoisuus ja hiljaisuus koskettavat, kun niille vain antaa sijaa.”

Ei seitsemän suurta vaan seitsemän miljoonaa ihmettä

Arkisesta ympäristöstä voi lähteä lapsen kanssa luontoon. Ei tarvitse lähteä välttämättä kansallispuistoon tai kauas pois.

“Aikuisella, joka itsekin kokee luonnon tärkeäksi, on iso merkitys lapselle. Jos haluaa vahvistaa lapsen luontoyhteyttä, aikuinen voi toimia ikään kuin luontomentorina”, Sara toteaa.

“Lapsella on uskomaton mielikuvitus ja aikuiset voivat heittäytyä lapsen näkökulmaan mukaan. Joku viisas on lausunut, että lapsen näkökulmasta maailmassa ei ole vain seitsemän suurta ihmettä, vaan seitsemän miljoonaa ihmettä. Lapselle jokainen pienikin asia voi olla kiinnostava. Mikä tahansa kivi tai muurahaispesä. Yhdessä voi katsoa, miten ekosysteemi toimii luonnossa, miten kaikki on vuorovaikutuksessa keskenään. Mitä madot tekevät tai miten muurahaiset toimivat muurahaispesällä? Näin lapsi alkaa ymmärtämään yhteyksiä kasvilajien ja eläinlajien välillä.”

“Toisaalta voi mennä kuuntelemaan lintujenlaulua ja huomata miten erilaisia lauluja kuuluu. Kaikki aistit voi ottaa käyttöön. Luonnosta voi löytää vaikka mitä ihmeellisyyksiä. Sama pätee aikuisellekin.”

“Koululaiset voivat löytää kokemuksen kautta tarttumapintaa luontoon menemällä itse ulos tutustumaan ympäristöön, eikä vain kirjoista lukemalla. Olisi varmasti hyvä, jos kouluissa hyödynnettäisiin tunteja viemällä lapsia luontoon.En tiedä miten se on huomioitu opetussuunnitelmissa, mutta toki aktiivisimmat opettajat tekevät niin.”

Omasta kokemuksesta

Sara asuu puolisonsa ja kaksivuotiaan Valdemar-pojan kanssa Kevätkummussa.

“Lapsen kautta olen saanut uutta näkökulmaa lähiluontoon kiireisen arjen keskellä. Jo 50 metrin päästä kotioveltamme voi saada hienoja kokemuksia lapsen kanssa. Ei tarvitse tehdä mitään pitkää reittiä tai tehdä suuria suunnitelmia. Jotenkin vaan se luonnon ihmettely toimii, ja on ollut tosi vahvasti läsnä tuomaan voimavaraa lapsen kanssa. Vaikka on harmaata ja huono keli, niin lasta ei mikään haittaa. Meillä on pieni kivi, johon pysähtyä ja kuunnella lintujen laulua. Siitäkin muodostuu pikkuhiljaa rituaali ja perinne.

Suomalaiset ja luonto

Sara Malve-Ahlroth kertoo, että luonnosta erkaantumista ja sen psyykkisiä vaikutuksia on tutkittu paljon.

“Suomalaisten osalta viimeisen luontosuhdebarometrin mukaan melkein 90 prosenttia kokee luonnon tärkeäksi itselleen, ja 80 prosenttia liikkuu lähiluonnossa.”

Perinteet ovat vahvat, vaikka vuosien varrella on tapahtunut muutosta. Koronan aikana luontosuhdebarometrissa lähes 20 prosentilla luontosuhde muuttui positiiviseen suuntaan.

“Ennen kaikkea lapset ja nuoret kokivat luontosuhteensa muuttuneen positiivisemmiksi koronan aikana.”

Hyvinvointipolkuja

Sara Malve-Ahlroth on tehnyt yhdessä Tia Hämäläisen kanssa Porvoon kaupungin lähiöihin Gammelbackaan ja Kevätkumpuun hyvinvointipolkuja.

“Kevätkummun taakse olen suunnitellut meditaatiopolun. Siinä on erilaisia rauhoittumiseen ja pysähtymiseen liittyviä harjoitteita reitin varrella. Gammelbackan metsään on tehty tarinapolku, jossa yhdistettiin paikkaan liittyviä historiallisia tarinoita, ja tavallaan oman elämän tarina. Suunnittelussa oli mukana myös paikallisia asukkaita.”

Teksti: Maarit Gabrielsson
Kuvat: Ella Kaasinen

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Porvoon Energian asiakaslehdessä 2/2023.