Edellinen blogipostaukseni Porvoon Energialle koski mun henkilökohtaista energiankäyttöä, mutta tässä kirjoituksessa suunnataan huomio sinne, missä vietän eniten aikaa, eli hiihtokeskuksiin – ja tarkemmin sanoen Sveitsin Alpeilla sijaitsevaan Laaxin hiihtokeskukseen, jossa olen vuosien varrella viettänyt jo melkoisen monta mäkipäivää.
Hamarin edustalla Haikkoonselällä käy kuhina. Parkkipaikka täyttyy kun kalastajat, hiihtäjät, kävelijät ja luistelijat suuntaavat jäälle. Kevätaurinko on jäänyt ohuen pilviharson taakse, joten olosuhteet ovat erinomaiset jäällä liikkumiseen.
Jos kehitys olisi valinnut toisen polun, kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg (5.2.1804 – 6.5.1877) olisi saattanut intoutua runoilemaan romanttisia äänettömässä autokyydissä yhdessä rakkaan Fredrikansa kanssa.
Rikkinäisen kodinelektroniikkalaitteen voi nykyään palauttaa suoraan sähkölaitteiden myyjälle. Kierrätyspisteitäkin löytyy monesta paikasta, esimerkiksi tavarataloista. Ei-toivotuille elektroniikkalahjoillekin on omat ketterät kanavansa.
Kaukolämpö on maan yleisin lämmitystapa, erityisen suosittu kaupungeissa ja taajamissa. Kaukolämpöä voi tuottaa eri tavoin – itäisellä Uudellamaalla se tehdään luontoa säästäen. Porvoon ja Loviisan putkiverkossa kiertävä lämpö on itse asiassa maan vihreintä.
Mitä jos sähkö loppuu? Kysymys herää joka talvi paukkupakkasilla, jolloin energiaa kuluu ennätysmääriä. Koko maan kattavan sähköpulan syntymiseksi tarvitaan kuitenkin paitsi kovat ja pitkään kestävät miinuskelit myös hieman epäonnea.
Risteilylaiva on kuin kelluva kaupunki: on teatteri, kirjasto, kaupat, punttisali ja lenkkeilyrata. Suurimmista laivoista löytyy puistokin.
Porvoon Energia haastoi minut pitämään yhden päivän energiapäiväkirjaa ja tarkastelemaan, mihin kaikkeen tarvitsen sähköä jokapäiväisissä rutiineissa. Tässä siis yksi suhteellisen tavallinen talvipäivä Rukalla sähkölaitteiden seurassa.
Sähköauto etenee nyt pitkin harppauksin, ainakin paikoin maailmassa. Pohjoismaista Norja kulkee eturintamassa ja siellä sähköauton esiinmarssi on luonut jopa uuden sanan, ”rekkeviddeangst” (toimintasädeahdistus), kuvaamaan ehkä vielä toistaiseksi suurinta sähköautoiluun liitettyä ongelmaa, eli toimintasäteen riittämättömyyttä.
Pihakoivun latvassa tuikkii tähti ja oksia koristavat punaiset ja vihreät valopallot. Leikkimökki on verhoiltu valoverkkoon. Porvoon Tarkkisissa on talo, jonka valot tuovat iloa niin omalle väelle kuin ohikulkijoillekin.
