Ilmastontutkimusta ja joulunviettoa Etelämantereella

Suomen retkikunnat ovat pieniä

–Meillä on vakinaista henkilökuntaa yhteensä kolme henkeä, ja retkikunnissa on aina perusryhmä eli tukitoimintaryhmä, joka huolehtii turvallisuudesta ja arjen sujumisesta sekä tutkimusten hallinnoimisesta.

Retkikuntaan palkataan lääkäri, konemestari, kokki ja tarvittaessa sähkömies tai muita erityisosaajia.

– Ryhmämme tekee myös mittauksia. Aina jättäessämme aseman tarkistamme, että laitteet toimivat. Asemalla on mittauslaitteita, joilla kerätään dataa ympäri vuoden.

– Kaikki se itse operatiivinen työ mitä teemme on säästä ja luonnonvoimista kiinni. Se on äärettömän mielenkiintoista, Kalakoski toteaa.

– Luonnonilmiöt ja säähavainnot lähetetään päivittäin muille tutkimusasemille.

Tutkijoiden määrä voi vaihdella. Joskus on vain kaksi tutkijaa ja joskus viisi, jopa seitsemän. Suomalaistutkijat keskittyvät jään ja ilmakehän tutkimukseen. Päätieteenaloja ovat olleet geotieteet ja ilmastotieteet.

– Tutkimukset ovat aika paljon vaihdelleet. Ne määritellään neljäksi vuodeksi eteenpäin. Ilmastonmuutokseen liittyy aikajänne, eli missä ajassa on tapahtunut muutoksia. Aistinvaraisesti emme sitä havaitse, vaan tutkimusten tulokset kertovat isoista muutoksista.

– Aistinvaraisesti havaitsemme vallitsevaa säätä. Ilmastonmuutosta tutkitaan monin laittein ja suhteessa ajassa tapahtuneisiin muutoksiin.

Matka Aboalle

– Lennämme norjalaisten kanssa Etelämantereelle Oslosta heidän charterkoneellaan. Mukaan tulee retkikunnan jäseniä eri puolilta Norjan, Ruotsin ja Saksan tutkimusohjelmista.

– Viime vuonna Prahassa tankattiin ja lennettiin Tshadiin, jossa taas tankattiin kone. Ja edelleen Etelä-Afrikkaan Kapkaupunkiin, jossa lentäjillä on lepoaika.

Siellä tarkkaillaan Etelämantereen säätä, sillä kohteessa laskeudutaan jäätikölle tehdylle kentälle.

– Päästyämme sään salliessa Etelämantereelle, matkaa jatketaan pienemmällä, suksilla varustetulla lentokoneella 600 kilometriä puolentoista–kahden kilometrin päähän Aboan asemasta, jonne kävellään jäätikköä pitkin.

– Laitamme turvavaljaat päälle, koska aseman ja kotivuoren Basenin sekä jäätikön välissä on lumipeitteisiä railoja.

– Rahti ja Ruotsin retkikunta lentää heti perään DC-3:lla, joka on modernisoitu potkuriturbiinimoottoreilla. Siinäkin on suksivarustus, Mika Kalakoski tähdentää.

– Laivarahtimme menee Saksan tutkimusasemalle. Siellä meillä on välivarasto. Saksa on merkittävä tekijä Etelämantereella ja Arktisilla alueilla. Saksan tutkimusasemalta on Aboalle matkaa 400 kilometriä jäätikköä pitkin. Ruotsalaiset ovat 200 metrin päässä Aboasta. Heillä on pieni asema.

Millaista on elää eristyksissä monta kuukautta?

– Elämme säännönmukaisesti. Herätään samaan aikaan, aamiaiset ja ateriat ovat samaan aikaan, Mika Kalakoski kertoo.

Lepopäivä on sunnuntaina. Silloin ei kokki kokkaa, vaan vuorotellen joku meistä hoitaa ruoan valmistuksen. Ei ole palaveria eikä herätysaikaa. Voi nukkuakin vähän pidempään tai jos haluaa, voi käydä vuorella retkeilemässä.

Etelämantereella on rannikolla muuttolintuja, jotka menevät vuorille pesimään ja muuttavat talveksi pois. Lapin tiira muuttaa arktisen ja Etelämantereen väliä.

– Meillä on siellä pieniä hyönteisiäkin, pienen pieniä hämähäkkejä ja mikroskooppisen pieniä karhunkaisia sekä lintuja kuten lumimyrskyliitäjiä ja etelänkihuja. Vuoremme on hyvin arktinen paikka verrattuna Etelämantereen niemimaahan, missä on merellisemmät olosuhteet.

Rannikolla, 120 kilometrin päässä, on merinisäkkäitä, weddelinhylkeitä ja pingviinejä.