Suomen luonto tarjoaa syötäväksi kelpaavia kasveja mausteiksi ja ravinnoksi. Villivihannekset ja -yrtit ovat aitoa kotimaista “superfoodia”.
Superfood-trendin myötä villinä kasvaneet vihannekset ja yrtit ovat nousseet uudelle tasolle niin kuluttajien ruokapöydissä kuin ravintoloissa. Villivihannesten ja -yrttien keräilystä on tullut mielenkiintoinen harrastuksen kohde. Puhutaankin hortoilusta, mikä juontaa kreikkalaiseen sanaan horta, joka tarkoittaa kaikkea villiä kasviperäistä syötävää. Villiyrttejä voi myös käyttää erilaisissa hauteissa ja jalkakylvyissä.
Metsät, niityt ja suot ovat näitä luonnon superantimia pullollaan, kunhan vain osaamme niitä hyödyntää. Ravinnoksi käytettäviä kasveja ei pidä kuitenkaan poimia vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta.
Rikkaruohon maineessa oleva voikukka on varsin yleinen kasvi, ja keväällä niiden keltaiset kukinnot tuovat lisäväriä alkavalle kesäkaudelle.
Tutuksi suomalaisille voikukan juuret tulivat sota-aikana, kun niitä käytettiin korvikkeena tai kahvin lisäkkeenä.
Lehdet kerätään keväällä ennen kukintavaihetta. Nuoret, kirpeän makuiset voikukanlehdet sopivat salaatteihin. Niistä voi tehdä myös voikukkapestoa ja yhdessä nokkosten lehtien kanssa voikukka-nokkosmuhennosta.
Lehdet sisältävät runsaasti C- ja A-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa.
Kukkien nuput sopivat juomien koristeiksi.
Nokkosessa on beetakaroteenia, C-vitamiinia, kalsiumia, rautaa ja kaliumia.
Myöhään keväällä tai alkukesästä nokkoset ovat parhaimmillaan, kun niiden versot ovat vielä hentoja ja vaaleanvihreitä.
Yleisimmin nokkosesta on tehty nokkosmuhennosta ja keittoa.
Mistä tahansa niitäkään ei pidä poimia, ja poimiessa kannattaa käyttää talouskäsineitä.
Heleänvihreitä nuoria kuusen versoja käytetään ruokiin ja juomiin. Tuoreet kuusenkerkät antavat hienon, metsäisen, hiukan sitrusmaisen aromin.
Niitä voi käyttää sellaisenaan salaateissa ja kala- ja kasvisruoissa.
Kuusenpihka on vuosisatoja vanha kansanlääkintämuoto erilaisten haavojen ja iho-ongelmien hoidossa. Nykyään myydäänkin pihkavoiteita, joista on apua muun muassa aknen, atooppisen ihottuman ja palovammojen hoidossa.
Mustikka viihtyy havumetsissä ja on tyypillinen aluskasvi.
Mustikkaa on totuttu pitämään eräänlaisena supermarjana. Se on hyvänmakuinen ja siinä on runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja.
Mustikan lehtiä voi käyttää salaateissa ja teeaineksissa. Lehdet ovat miellyttävän ja raikkaan makuiset. Paras keruuaika on kesä-heinäkuussa.
Villiyrttien keruussa olennaisinta on kasvien tuntemus. Näin ei vahingossa kerää myrkyllisiä kasveja.
Luonnonvaraisia rauhoittamattomia kukkia, yrttejä ja muita vastaavia kasveja voi pääsääntöisesti kerätä jokamiehenoikeudella. Puun osia, kuten kuusenkerkkiä tai männyn ja katajan vuosikasvuja ei saa ottaa ilman maanomistajan suostumusta, koska rikoslain mukaan ne ovat puun osia, joiden ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen.
Luonnonsuojelualueilta, kuten kansallispuistoista, ei saa kerätä kasveja, vaikka niissä saakin sienestää ja marjastaa. Toisten pihoilta ei myöskään saa kerätä kasveja.
Hyvä käytäntö on ottaa kasveja kustakin paikasta vain sen verran, että kasvusto säilyy edelleen kasvupaikalla elinvoimaisena.
Lähde: Metsähallitus
Vinkki:
Saunaan antavat miellyttävää tuoksua koivuvastojen lisäksi myös mustaherukan oksat!
Kannattaa kokeilla!
Teksti: Maarit Gabrielsson
Kuvat: Shutterstock
Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Porvoon Energian asiakaslehdessä 1/2022.