Ninni päihitti kaikki pyöräilykisassa

Porvoon Energiassa työskentelevä Ninni Ukkola-Suuronen on oiva esimerkki siitä, miten luja tahtoo vie eteenpäin kohti omaa tavoitetta. Hän voitti viime vuonna polkupyöräilyn lisäämiseen kannustavan ”kilometrikisan” henkilökohtaisen kilpailun työpaikallaan Porvoon Energiassa.

Kilometrikisa on valtakunnallinen, leikkimielinen kilpailu, johon ovat tervetulleita työyhteisöt, kaveriporukat ja kaikki muutkin lajista kiinnostuneet ryhmät.

“Idea mukaan lähtemisestä tuli meidän työntekijältämme”, Ninni kertoo.

“Lähdimme kilpailuun siten, että voimalaitoksen väki kilpaili toimistoväkeä vastaan. Voimalaitoksen puolelta osallistui 14 ja toimistolta 11. Kilpailtiin siitä, kumpi puoli pyöräili eniten. Kerättiin siis kilometrejä. Kisa kesti toukokuun alusta syyskuun loppuun, ja jatkuu taas tänä kesänä.”

Voimalaitoksen joukkue oli aktiivisempi, voittaen kokonaiskilpailun, mutta Ninni voitti yksilökisan eli päihitti kaikki muut.

“Sain kerättyä määräajassa 2 801 kilometriä.”

Hän kertoo naurahtaen, ettei olisi uskonut hurahtavansa pyöräilyyn.

“Siinä jäivät muut jumpat varjoon. Se oli lähestulkoon pyöräilyä koko kesä. Olen toki aiemminkin pyöräillyt ja spinningissä käynyt vuositolkulla.”

Ninnille tarjoutui mahdollisuus hankkia työsuhde-etuna itselleen uusi pyörä. Hän valitsi kotimaisen sähköavusteisen pyörän, jossa on tehokas akku.

“Ei ollut missään vaiheessa vaaraa, että akun teho loppuisi kesken. Suosituksissa pyöräni akku kestää 200 kilometriä. Olin alkuun sähköpyöriä vastaan. Katsoin, että kyllä sitä pitää omalla lihasvoimalla pärjätä. Mielipiteeni muuttui, ja tulin siihen johtopäätökseen, että saahan sen sähköavustuksen pois, ja voi polkea ilman sitäkin. Halusin, että se on oikeasti kuntoilua, ei sellaista, että mennään vähän kuin sunnuntaiajelulla.”

Ninni kertookin polkeneensa hiki hatussa.

“En ollut aiemmin polkenut yhteen putkeen niin pitkiä matkoja. Mutta tiesin, että jos väsymys iskee päälle, niin sitten voi mennä sähköavustuksella.”

Pisin reitti, jonka Ninni kerralla polki, oli 85 kilometriä.

“Menin Helsinkiin tyttäreni luokse.”

Ninni kertoo pyöräilleensä pääsääntöisesti teillä. Kevyenliikenteen väyliä hän kuitenkin toivoisi lisää.

“Autoilijoista suurin osa suhtautui hyvin ja ohitti nätisti. Tosin oli niitäkin, jotka tulivat turhan lähelle. Tuntui, että melkein hipaisevat kyynärpäätä. Olen pyrkinyt käyttämään kirkkaita vaatteita. Lisäksi minulla on neonvärinen kypärä, jotta minut varmasti nähdään liikenteessä. Turvallisuus on kuitenkin tärkeä asia. En halua, että minun päälleni ajatetaan sen takia, ettei minua näkyisi. Ehkä sivulaukutkin ovat pikkuinen turvallisuustekijä, näyttävät leveämmältä. Olen pitänyt joskus päivälläkin takavalon päällä, jotta autoilijat huomioisivat paremmin. Vinkkinä muille polkijoille sanoisin, että käyttäkää värikkäitä vaatteita, jotta teidät huomataan.”

Vinkkinä muille polkijoille sanoisin, että käyttäkää värikkäitä vaatteita, jotta teidät huomataan.

Ninnillä on hyvä pohjakunto tarttua liikunnan haasteisiin.

“Olen aikoinaan juossut puolimaratonia. Silloin lenkkeilin tosi paljon. Minun liikuntaharrastukseni taisi mennä joskus vähän överiksi, kun piti harrastaa kaikkea, oli aerobicia, uimista, juoksua ja sählyä”, hän naurahtaa.

“Olen iän myötä rauhoittunut ja vaihtanut lajeja. Jumpat toki teen täysillä. Tässä iässä täytyy kuunnella kroppaa.”

Liikunnallinen energiapakkaus tähdentää, mitä liikuntaprojekti merkitsee työyhteisöille.

“Syntyy pientä keskinäistä kilpailua. Jutellaan, kuinka paljon on tullut pyöräiltyä ja vähän huumorin heittoa pyöräilystä. Se luo kivaa henkeä, kuntavallaan edetään yhdessä tavoitetta kohden, jotta saadaan hyvät kilometrit.”

Liikunta merkitsee Ninnille ennen kaikkea hyvää oloa.

“Kun iän myötä tulee kankeammaksi, liikunta luo valmiudet pysyä vetreänä, kun viitsii vähän hoitaa kroppaansa. Ja jaksaa olla energisenä lastenlasten kanssa.”

Siitä pitävät huolen Ninnin 2-, 4-, 6-, 8- ja 10-vuotiaat lastenlapset.

“Kun täytin 60 viime syksynä lapseni järjestivät liikuntapäivän minulle ja koko perheelle. He olivat varanneet Sipoon Suurmetsään Fat bike -maastopyörät ja ajettiin niillä maastossa. Sen jälkeen oli sauna varattu. Lapseni tuntevat äitinsä. Tietävät, että tällaista arvostan enemmän kuin tavaralahjaa.”

Kilometrikisa alkoi taas toukokuun alussa ja jatkuu syyskuun loppuun asti. Ninni sanoo menevänsä taas täysillä.

“Mieheni mukaan menen sata lasissa, kun johonkin osallistun. Kai se pitänee paikkansa”, Ninni iloisesti naurahtaa.