Jere Riikonen ja Itämeri

Merianalyytikko Jere Riikonen on viettänyt elämästään Itämerellä arviolta noin kolme vuotta osallistuen merentutkimusalus Arandan tutkimusretkille.

Aranda on Suomen valtion alus, jota hallinnoi Suomen ympäristökeskus. Arandan tehtäväalue on ensisijaisesti Itämeri sekä tarvittaessa arktiset meret. Alus on käynyt kaksi kertaa Etelämantereella tutkimusmatkalla.

“Olen uinut Tyynessä valtameressä, kastellut varpaita Jäämeressä, seilannut Atlantilla ja kellunut Kuolleessa meressä, mutta silti parhaimmat muistot minulla ovat Itämereltä”, kertoo merianalyytikko Jere Riikonen.

Myös hylyt tutkimuksen kohteena

“Aloitin merentutkimustyön jo ennen vuosituhannen vaihdetta Merentutkimuslaitoksella, ja vuodesta 2009 olen toiminut Suomen ympäristökeskuksessa merianalyytikkona Itämeren tutkimuksen parissa. Tutkimusretkiä on tullut tehtyä Itämerellä, myös venäläisillä ja saksalaisilla tutkimusaluksilla, sekä rannikolla erilaisilla veneillä ja lautoilla sekä jääkentillä helikoptereilla. Tutkimuksen pääpaino työssäni on ollut sedimenttien ja kalojen haitallisten aineiden määrittämisessä sekä Itämeren meriveden kemiallisessa seurannassa”, Riikonen sanoo.

“Mielenkiintoisimpia tutkimusmatkoja ovat olleet sodanaikaisten sotalaiva- ja sukellusvenehylkyjen tutkiminen. Nämä hylyt pulpauttelevat yhä öljyä mereen, ja niiden tankkien tyhjennyksiä suunnitellaan yhdessä merivartioston ja ympäristöhallinnon kanssa.”

Kaunis ja karu ympäristö

“Meriympäristö on kaunis ja karu. Vuosien varrella on tullut nähtyä lukemattomia kauniita auringonnousuja ja -laskuja, mutta vain yhden kerran sininen välähdys silloin, kun aurinko painuu horisonttiin.”

Riikonen toteaa, että myrskyävällä merellä häntä on puolestaan kaduttanut se, että miksi tuli lähdettyä.

“Kun on useamman päivän merisairas ja oksentelee jo vihreätä, niin siinä häipyy kaikki romanttiset kuvat seilaamisen idyllistä. Itse olen ollut 33 m/s tuulen puuskissa, mutta jotkut vanhemmat kollegat jopa 43 m/s hirmumyrskyssä. Noista hirmumyrskyistä olen lukenut Arandan vanhoista lokikirjoista, kun kapteeni on kirjoittanut sinne: ‘sää tyyntyi myrskyksi’. Tuon tutkimusmatkan jälkeen moni tutkija oli kieltäytynyt tulemasta alukselle uudelleen.”

“Meri on erikoinen: toisinaan Itämerellä voi olla 15-metrisiä jättiaaltoja, ja joskus talvella meri on jäätynyt kirkkaaksi lasipinnaksi, joka laivan edetessä särkyy kirkkaasti helisten. Ainutlaatuisin merellinen kokemukseni on Perämeren jääkentiltä, kun helikopteri jätti minut avustajani kanssa jäälle. Helikopteri lähti jäänmurtajalle hakemaan polttoainetta, ja me jäimme ottamaan vesinäytteitä. Silloin tuntui yksinäiseltä ja ajattelin – mitä jos helikopteri ei tulekaan tai se tippuu matkalla. Kuka tietää, että me olemme siellä? Joka suunnassa oli ainakin 60 kilometriä jääkenttää ja jäävalleja sekä mahdollisia railoja, joihin saattoi tippua”, Jere Riikonen hymähtää.

Itämeri ei tunne maiden rajoja

“Itämeren ympäristöongelmat ovat rajat ylittäviä. Meri ei tunne rajoja. Se on yhteinen. Tästä syystä tarvitaankansainvälistä yhteistyötä ja normistoa, johon kaikki rantavaltiot ovat sitoutuneita”, Riikonen sanoo.

“Vuonna 1974 perustettiin Helsingin komissio (Helcom) eli Itämeren suojelukomissio. Sen tehtävänä oli suojella Itämerta kaikilta saastelähteiltä hallitusten välisellä yhteistyöllä. Itämeren kaikki rantavaltiot kuuluvat Helcomiin”, Jere Riikonen taustoittaa.

“Itämeri on käytännössä EU:n sisämeri, ja tästä syystä Itämerelle on luotu EU-tasoinen suunnitelma eli Itämeristrategia, joka ohjaa kaikkea merellistä toimintaa talous, liikenne ja ympäristö huomioiden. Lisäksi Suomi on asettanut omia kansallisia tavoitteitaan Itämeren ympäristön parantamiseen ja tutkimukseen sekä meren hyödyntämiseen.”

_ _ _

Teksti: Maarit Gabrielsson
Kuvat: Ella Kaasinen
Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Porvoon Energian asiakaslehdessä 1/2023.