Mennään metsään!

“Sen takia olisi hyvin tärkeä saada jo siinä vaiheessa vahva kokemus luonnosta ja luonnossa olemisesta. Mutta toki myöhemminkin se on mahdollista. Olen kuullut aikuisiän hyvinkin kääntymyksellisistä hetkistä, vaikka henkilö ei aiemmin olisi kokenut luontoa tärkeäksi. Aaltojen pauhu, puiden humina, räiskyvät revontulet, ääretön lumivalkoisuus ja hiljaisuus koskettavat, kun niille vain antaa sijaa.”

Ei seitsemän suurta vaan seitsemän miljoonaa ihmettä

Arkisesta ympäristöstä voi lähteä lapsen kanssa luontoon. Ei tarvitse lähteä välttämättä kansallispuistoon tai kauas pois.

“Aikuisella, joka itsekin kokee luonnon tärkeäksi, on iso merkitys lapselle. Jos haluaa vahvistaa lapsen luontoyhteyttä, aikuinen voi toimia ikään kuin luontomentorina”, Sara toteaa.

“Lapsella on uskomaton mielikuvitus ja aikuiset voivat heittäytyä lapsen näkökulmaan mukaan. Joku viisas on lausunut, että lapsen näkökulmasta maailmassa ei ole vain seitsemän suurta ihmettä, vaan seitsemän miljoonaa ihmettä. Lapselle jokainen pienikin asia voi olla kiinnostava. Mikä tahansa kivi tai muurahaispesä. Yhdessä voi katsoa, miten ekosysteemi toimii luonnossa, miten kaikki on vuorovaikutuksessa keskenään. Mitä madot tekevät tai miten muurahaiset toimivat muurahaispesällä? Näin lapsi alkaa ymmärtämään yhteyksiä kasvilajien ja eläinlajien välillä.”

“Toisaalta voi mennä kuuntelemaan lintujenlaulua ja huomata miten erilaisia lauluja kuuluu. Kaikki aistit voi ottaa käyttöön. Luonnosta voi löytää vaikka mitä ihmeellisyyksiä. Sama pätee aikuisellekin.”

“Koululaiset voivat löytää kokemuksen kautta tarttumapintaa luontoon menemällä itse ulos tutustumaan ympäristöön, eikä vain kirjoista lukemalla. Olisi varmasti hyvä, jos kouluissa hyödynnettäisiin tunteja viemällä lapsia luontoon.En tiedä miten se on huomioitu opetussuunnitelmissa, mutta toki aktiivisimmat opettajat tekevät niin.”

Omasta kokemuksesta

Sara asuu puolisonsa ja kaksivuotiaan Valdemar-pojan kanssa Kevätkummussa.

“Lapsen kautta olen saanut uutta näkökulmaa lähiluontoon kiireisen arjen keskellä. Jo 50 metrin päästä kotioveltamme voi saada hienoja kokemuksia lapsen kanssa. Ei tarvitse tehdä mitään pitkää reittiä tai tehdä suuria suunnitelmia. Jotenkin vaan se luonnon ihmettely toimii, ja on ollut tosi vahvasti läsnä tuomaan voimavaraa lapsen kanssa. Vaikka on harmaata ja huono keli, niin lasta ei mikään haittaa. Meillä on pieni kivi, johon pysähtyä ja kuunnella lintujen laulua. Siitäkin muodostuu pikkuhiljaa rituaali ja perinne.