Taidekasvatus ei ole pelkästään visuaalista ilmaisutaitoa ja erilaisia tuotantotekniikoita, vaan myös uusiokäyttöä ja kestävää kehitystä. Porvoon taidekoulussa valmistaudutaan jouluun iloisella luomisvoimalla ja uusiokäytetään koulun kätköissä löytyvää lahjoitettua materiaalia.
Taidekoulu opettaja Anna Stolzmann opettaa pääasiassa sarjakuvien piirtämistä ja kertoo, että hänen aineessaan ei varsinaisesti harjoiteta materiaalien uusiokäyttöä, koulu panostaa tietenkin paperiin ja ensiluokkaisiin kyniin.
– Mutta kaikessa opetuksessa kannustamme lapsia arvostamaan sitä mitä meillä juuri nyt on ja kuinka pitkän matkan jokin tuote on tehnyt ennenkuin se päätyy meille.
Projektikoordinaattori Ulrica Stråhlmann nyökkää ja lisää:
– Kestävän kehityksen ajatusmalli on läsnä sekä opetuksessa, suurimmassa osassa materiaaleja että kalusteissa. Esimerkiksi salien pöydät ja tuolit ovat olleet jonkun vanhoja kalusteita, jotka ovat nyt taas uudestaan käytössä puhdistuksen ja maalauksen jälkeen. Valkoinen väri on rauhoittava vastapaino kaikelle värikkäälle. Saamme paljon materiaalia lahjoituksina, mutta jokainen koulun henkilökunnasta miettii aina myös koulun tarpeita käydessään kirppareilla tai pihamyynneissä.
Vanhan keilahallin keilat uusissa hepeneissä.
Hyvässä järjestyksessä
Stråhlmann vie kierrokselle rakennuksessa ja näyttää kaikki takahuoneet, jotka ovat täynnä kaikenlaista tavaraa lajiteltuna laatikoissa ja hyllyillä. Vaikka tilat ovat ahtaat niin kaikki on järjestyksessä ja selkeästi merkattua. Keramiikkasalissa yhden seinän peittävä iso hyllykkö on valokuvattu ja esillä olevat kuvat auttavat sekä oppilaita että opettajia palauttamaan oikeille paikoilleen niin kynät, pensselit, sakset, muotit kuin muutkin käytössä olleet tavarat.
– Kaiken lahjoitetun materiaalin säilyttäminen vaatii tietysti paljon tilaa, kertoo Stråhlmann. Ja lisää, kun he aikoinaan lajittelivat kaiken saadun tavaran, niin osa jouduttiin valitettavasti heittämään pois liian rikkinäisinä tai likaisina. Stråhlmann pyytäkin tänä päivänä kaikkia tavaran lahjoittamista harkitsevia ottamaan ensin yhteyttä koulun kansliaan. Tavoite on, että lapset näkevät materiaaleissa ja tavaroissa mahdollisuuksia, uusia oivaltavia käyttötarkoituksia alkuperäisen lisäksi. Siksi tarvitaan paljon erilaista tavaraa, myös sellaista jota ei ehkä heti yhdistäisi taiteeseen.
Kaikki otetaan talteen, värikästä paperikonfettia reikälävistimistä.
Taidekoulun opettaja Irina Sorsa opettaa lähinnä nuorempia lapsia, ihan yksivuotiaista asti.
– Uusiokäytämme myös omaa materiaalia, sellaista joka on jäänyt yli aiemmilta tunneilta. Kuten muun muassa paperisilppua, narunpätkiä ja muovailuvahaa. Tärkeintä on kuitenkin että materiaalit ovat turvallisia käyttää ja niin puhtaita että niitä voi laittaa välillä suuhunkin, sitä tapahtuu, kertoo Sorsa.
Joskus hiukan makaaberia mutta käyttökelpoista
Stråhlmann esittelee lahjoitettua materiaalia, jota on käytetty erilaisissa taiteellisissa luomuksissa tai myös työkaluina. Monta erilaista käyttötarkoitusta löytyy esimerkiksi kenkälaatikoille, viinikorkeille ja erilaisille pakkausmateriaaleille kuten styroksille. Nuoremmat oppilaat ovat talven kunniaksi rakentaneet igluja styroksinpaloista ja korkeista. Vähän vanhemmat oppilaat ovat tehneet kenkälaatikoihin lavastuksia Shakespearen teokselle ”Kesäyön unelma” .
Iglun asukkaat odottavat ”jääkuutioiden” seuraavaa kerrosta.
Tulevaisuus lavastajana? Shakespearen teoksen lavastuksia.
– Eräs ravintola lahjoitti ison kasan istuintyynyjä, jotka pesimme ja käytämme niitä nyt alustoina huovutuksessa. Ja eräs huonekaluliike, joka jokin aika sitten sulki ovensa, lahjoitti meille kaikki kangastilkut ja mattojen mallipalaset, erittäin käyttökelpoisia. Mutta makaaberein materiaalilahjoitus on kuitenkin nippu vainajien harmaita tunnistekortteja kovasta kartongista. Kortit ovat olleet varsinkin vanhempien oppilaiden suosikkeja, paljastaa Stråhlmann.
Ulrica Stråhlmann ja lahjoituksena saatu suuri kela metallilankaa.
Rakentaminen, arkkitehtuuri, geometria, matematiikka joitakin mainitakseen – lista oppiaineista, joita Taidekoulun opetus sivuaa, on pitkä. Ryhmä oppilaita on rakentanut geometrisia kolmiulotteisia malleja ylijäneestä, jo hiukan kuivahtaneesta muovailuvahasta. Ruskeat pallukat ja hammastikut muodostavat ilmavia luomuksia.
– Hammastikut ovat uusia, ei uusiokäytettyjä, huomauttaa Stråhlmann hymyillen.
Porvoon taidekoulu järjestää taideopetuksen ja runsaan kurssitarjonnan lisäksi myös iltapäivätoimintaa kouluvuoden aikana sekä kesäleirejä.
Hammastikkuja ja vähän vanhaa muovailuvahaa, muuta ei tarvita.
Piparkakkujen koristeleminen on suosittu joulunalusajan aktiviteetti. Valmiit luomukset ovat näytillä ravintola Zum Beispielissa Vanhassa kaupungissa.
Asiakkaamme – Porvoon taidekoulu – sijaitsee Porvoontalossa, Kaivokatu 40.
KUVAT Lotta Åberg